Voisipa aluksi kirjoittaa Tuomas Kyröä mukaillen: ”Kyllä minä niin mieleni hyvitin, kun korkeakoulujen verkkosivujen saavutettavuutta koettelin. Ennen oli kaikki huonommin.” Jonkun mielestä se olisi sarkasmia, joku saattaisi puhua asioiden kaunistelusta.
Kaikkien korkeakoulujen – ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen – kotisivujen saavutettavuutta testattiin edellisen kerran vuonna 2009. Silloin puhuttiin esteettömyydestä ja monissa yhteyksissä ajateltiin sen merkitsevän pienten vähemmistöryhmien huomioon ottamista eettisistä syistä. Nyt digitaalinen saavutettavuus tiedostetaan yhä useammin osaksi kaikille verkkosivujen lukijoille tarpeellista käytettävyyttä. Tavat ja välineet tiedon käsittelyyn voivat olla erilaiset, mutta kaikille yhteistä on toive saada tarvitsemansa keskeiset sisällöt sopivassa muodossa käyttöönsä. Vuosikymmen sitten teknistä saavutettavuutta ohjaava verkkosisältöjen saavutettavuusohjeet (Web Content Accessibility Guidelines WCAG) olivat suositus, kun ne nyt ovat osa standardia, jonka vaatimusten toteuttamisessa julkishallintoa tukee ”digilaki”.
Verkkosivujen äärellä puurtavien suunnittelijoiden, ylläpitäjien ja päivittäjien ei tarvitse lakkaamatta vilkuilla digilakia tai WCAG:ta koska monet erilaiset sovellukset auttavat aiheeseen vihkiytymätöntäkin arvioimaan ja kehittämään sisällön saavutettavuutta. Positiivisen kriittisesti varautuneina testasimme helmikuussa 2020 korkeakoulujen kotisivut kahdella verkkoselaimen lisäkkeenä toimivalla saavutettavuussovelluksella. Tulokset löytyvät Korkeakoulujen verkkosivujen saavutettavuuskartoituksesta 2020.
Kokonaisuudessaan tunnistettujen ongelmien määrä sivuilla vaihteli nollasta useisiin satoihin. Voidaan ajatella, että osassa korkeakouluista kehittämistyöhön tartuttu, osassa vielä laaditaan suunnitelmia. Korkeakoulukohtaisista tuloksista jokainen voi todeta itseään kiinnostavien sivujen tilanteen. Tavallisimpia ongelmia olivat puutteet värikontrasteissa, kuvien tekstivastineissa ja linkeissä.
Korkeakoulujen sivuilla näkyi jo 2009 selvästi markkinallisuus uusien opiskelijoiden houkuttelemiseksi. Silti useilla sivuilla nykyinen sisällön vyöry, kuvallisen viestinnän dramatiikka ja some-virran pyörteet yllättivät. Saavutettavuuden kannalta tällainen informaatiomyrsky on jo sinällään kognitiivinen haaste. Koska käytetyt pikatestit poimivat esteistä vain 30-40 % eikä kaikissa havaituissa esteissä ole kysymys vain tekniikasta, on perusteellinen sivujen, toteutusprosessien ja henkilöstön osaamisen tarkastelu on korkeakouluissa tarpeen.
Parempaa kuin ennen ovat selkeämmät saavutettavuusvaatimukset, ohjeet ja välineet. Niinpä uskomme ja toivomme, että syyskuussa kaikkien korkeakoulujen julkiset verkkopalvelut ovat saavutettavuusvaatimusten mukaisia. Muutama hyvä esimerkki testeissä löytyi. Odotamme mieli herkkänä ja osallistumme savottaan julkaisemalla lähiaikoina artikkelit saavutettavuusselosteista sekä testeistä ja muista sovelluksista saavutettavuuden kehittämiseksi.
Hannu Puupponen & Merja Laamanen
Hannu Puupponen on pitkän linjan saavutettavuusasiantuntija Jyväskylän yliopistosta, joka on ollut mukana ESOK- ja OHO!-hankkeissa sekä ja DigiCampuksen Esteettömyys ja saavutettavuus -osahankkeessa.
Merja Laamanen toimii IT-asiantuntijana Jyväskylän yliopiston digipalveluissa ja on mukana DigiCampuksen Esteettömyys ja saavutettavuus -osahankkeessa.
